Penkkareita, vanhojentansseja ja risteilyä

Noniin.

Viimeisestä kirjoituksesta on jo aikaa jonkun verran, syystä tai toisesta enkä aijo takertua siihen sen enempää. Selviydyin kokeiden palautuspäivästä yllättävin tuloksin ja tämän vuoden abien penkkarit sekä abishow ovat takana. Nyt sitten käytävät on hiljaisia.

Helmikuun 18. päivä sain jo ihastella kahden ystäväni vanhojentansseja ja pakko sanoa että nättiä oli!

Oman kouluni vanhojentanssit oli ja meni, se päivä oli kyllä yhtä säätöä. Liikuntasaliin piti kiinnittää 300 ilmapalloa ties mihin paikkoihin tietyssä väri järjestyksessä, harsoa, hopeisia joulunauhoja sekä valoja. Lisäksi piti olla valonheitintä,muita valoja ja äänentoistolaitteet. //eikä johdot tietenkään voi näkyä missään sehän olisi hirveää //. Onneksi saatiin kaikki valmiiksi ennen päivän kenraalitansseja. Mekot olivat kaikilla todella nättejä ja niitä saatiin ihastella.

Kieltämättä tuntui oudolta seurata kaikkien muiden kakkosten tanssia vierestä mutta samalla aloin miettiä sitä että ensivuonna mun pitäisi olla tanssimassa.

Tältä tuntui omasta näkökulmasta.. yupyup.

Vanhojen risteily. Yup voi niitä paria lapsiperhe raukkoja jotka erehtyivät valitsemaan juuri tämän risteilyn.  Laiva keikkui ja jotkut keinuivat sitäkin enemmän vaikkei laiva keikkunut yhtään. KRÖHÖM. Toisaalta itselläni oli yllättävän hauska ja oikeasti myös onnistunut reissu kaikinpuolin, ja olihan sitä jännittävää seurata teinien draamaa sivunurkasta (vaikka sitten kävi myöskin sääliksi). En kadu että lähdin.

Hiihtolomakin kului nopeasti ja se kului lähinnä kavereita nähden, ajotunteja ajaen, kaupoilla pyörimiseen ja rauhoittumiseen.  Tosiaankin teoriakoe meni ensimmäisellä kerralla läpi ja inssi häämöttää jo ensiviikolla syntymäpäivänäni. Sen näkee sitten miten käy.

Kävin katsomassa eilen Deadpoolin. Aivan huikean hauska elokuva!! Suosittelen lämpimästi kaikille niille jotka ymmärtävät hiukankin huumorinpäälle. En yhtään ihmettele sen suosion määrää nähtyäni sen. Ja oikeasti, odottakaan aaaaaivan loppuun, jopa sen jäätävän nimirumpan jälkeen niin kauan kunnes elokuva loppuu oikeasti kokonaan.

Viime viikon arkeen palaaminen tuntui raastavalta ja sain kuulla ystäviltäni siitä kun olen viime aikoina ollut väsynyt ja että nukun välitunnit vain mediateekin sohvalla kaulahuivi vilttinä.
 Kieltämättä, tekemistä riittää enemmän kuin aikaa. Ottaen huomioon että pitäisi myös elää tässä maailmassa mukana, kuten olla perillä maailman menosta, tavata ystäviä ja sukulaisia, olla se kuunteleva korva ystävälle ja rohkaista, käydä tallilla, johtaa partioryhmää ja urheilla jotta jaksaisi opiskella.
Ehkä hukun vielä teksteihin ja tekemiseen, mutta ehkä joku päivä kova työ palkitaan.
Taaaaai sitten ei,  mutta no eipä siitä voi haittaakaan olla!