Ja me keinutaan, keinutaan

Oooo. Enää kolme koetta edessä. Ja sitten; kesäloman aika. Tätä todellakin niin on odotettu ja sen näkee siitä ettei ole yhtään motivaatiota lukea kokeisiin.. ehe. Sinänsä kyllä outoa että ensimmäinen vuosi meni näin nopeasti. En ois voinut aavistaa. 

Päältä päin mieleen jäi ensimmäisen jakson pähkäilyt, pelkääminen jokaista katsetta kohtaan ja motivaation huipputaso. Toinen jakso oli laskeutumista alas mutta vielä suhteellisen mukavaa. Kolmas - ja neljäs jakso menivät aivan totaalisena stressinä ja nyt viidennestä jaksosta jäi mieleen Rooman matka ja  sen jälkeiset tapahtumat. 

Keskiviikko iltana sain tietää että kuvaamataidon opettaja oli ehdottanut minun tekevän koulun lakkiaisjuhlan kannen. Kieltämättä olin aluksi hämmentynyt ja en ollut varma olisinko halunnut tehdä sen. En kuitenkaan kehdannut kieltäytyä, joten otin homman tehtäväkseni. Seuraavana päivänä pyydettiin vielä ottamaan pari kuvaa juhlasta yhteen kirjaan mitä tehdään koulumme juhlavuoden kunniaksi. Sama juttu kun äskeisessä, en kehdannut kieltäytyä ja homma oli nakitettu mulle. Näihän siinä sitten kävi. Ehkä ois hyvä oppia joskus sanoo ei. Tai, sitten ei.

Euroviisuja en katsonut tänä vuonna niinkuin yleensä, mutta loppupuolen näin ja totesin että hyvin paljon ballaadeja ja samantyylisiä vähän kaikki. Olisihan se ollut hienoa jos Suomikin olisi päässyt edustamaan, mutta kaiketi tälläkertaa ei haluttu punkkia.

Lopuksi muutamia kuvia mitä otin tänään. Oikeasti aika jees kelit tuolla.