At first we thought were enemies, but now we crying together because we don't want to say goodbye

Kyynelii virtas koulun juhlasalissa eilen, en tiedä olivatko ne ilon-,surun-,vihan-,helpotuksen-, vai jonkun muun kyyneliä? Mut ei sillä taida olla väliä. Haikea olo nousi jo ennen juhlaa. Viimeinen kerta kun luokka, sekopäisine oppilaineen ja opettaja joka on varmaan joutunut ostamaan kymmeniä kurkkupastilleja kurkku kipuunsa huutamisesta kokoontuvat yhteen huoneeseen.

En oikeen vieläkään sisäistä etten ole enää peruskoulussa. Ehkä viiikon päästä tajuan etten ole koulussa, että on kesäloma ja kaikki vanha tuttu ja turvallinen on takana päin. KA oli ihan hyvä ja en epäile yhtään ettenkö saisi jatkopaikkaa. Toivottavasti kaikki muutkin saisivat haluamansa paikat! (:

Eilen myös illalla tuli lähdettyä ajelemaan ulos viettämään aikaa luokkalaisten kanssa, hauskaa ja vähemmän järkevää tekemistä tuli todistettu. Kyllä tätä luokkaa tulee ikävä, ei voi mitään muuta sanoa.
Tänään alkoi isosena oleminen. Kääk :D Ainakin tuntuu että tää porukka tulee olemaan tosi mukava ja hauska. Nyt huomenna jatkuu isosena oleminen ja toivotaan että menis ihan jees :D

Hyvää kesän alkua kaikille! :D